Ensimmäiset päivät ilman Terhiä

Heippa taas !

Elikkäs ollaan nyt oltu kahdestaan täälä Masakassa jo neljä päivää. Terhi lähti sunnuntaina kymmenen aikoihin hotellilta lentokenttää ja Suomea kohti! Haikea olohan siinä tietenkin tuli, kun jouduttiin heipat sanomaan mahtavan yhdessä vietetyn viikon jälkeen! Ei me oltaisi voitu parempaa saada meitä tänne tohorittelemaan viikoksi, ku mitä Tellu oli :)!

Loppu sunnuntai sitten menikin vain hotellilla ollessa ja miettiessä tulevaa viikkoa ja töiden alkamista. Maanantaina herätyskello soi 06.40 ensimmäisen kerran herättääkseen meirät ensimmäiseen työaamuun. 

Ensimmäisenä työpaikkana meillä oli tiedossa Masakan sairaalan lastenosasto. Käveltiin sairaalalle ja käytiin vaihtamassa työvaatteet ylle ja laukut saatiin sovitusti jättää ylihoitajan toimistoon. Sitten käveltihin lastenosastolle. Ensimmäinen päivä oli kyllä melkoinen kokemus. Oltiin pari tuntia katsomassa, kun lapsille laitettiin kanyyleja. Hoitajat kertoivat, että lasten suonia on ihon värin takia hyvin vaikea erottaa. Kanyylia jouduttiin laittamaan monta kertaa uudelleen, kun se ei millään meinannut mennä suoneen. Kanyyleja lapsilla oli käsissä, jaloissa, kaulalla ja jopa päässä. Kyyneleitä sai nieleskellä melkein koko ensimmäisen päivän, koska tälläinen oli meille niin uutta ja vierasta. 

Täälä tosiaan on käytössä tälläiset "dosetit" mihin lääkkeet jaetaan. Nämä annetaan äideille siinä vaiheessa, kun he ovat pääsemässä lapsen kanssa kotiin. Pussiin laitetaan lapselle määrätyt lääkkeet ja pussin kylkeen merkitään annostus.

Tältä näytti maisema, kun oltiin maanantaina tauolla!

Maanantaina illalla meidän Uganda-puhelin soi, kun David soitti meille! Meirän ensimmäänen virallinen puhelu siihen puhelimeen :)! No David pyysi meitä sitten iltakävelylle. Mehän tietenkin lähdettiin, käytiin yhdellä toisella hotellilla katsomassa uima-allasta. Toivottavasti sinne joskus päästään uimahan. Opeteltiin sanomaan lugandaksi hyvää huomenta, mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Lopuuksi kumminkin opittiin. Käytiin vielä myös kaupassa ostamas vähän nuudelia ja vettä tietenkin. David osti meille kummallekkin oman pienen keksipaketin :)!

Tässä tämä läheisen hotellin uima-allas :)

Ja keksipaketti :)

Päästiin sitten hotellille meidän kävelyretkeltä takaisin hotellille ja oltiin menossa jo melkein nukkumaan. Kummallakin yövaatteet jo yllä ja hampaat pestynä. Kello tais olla jotain yhdeksän pintoihin, kun oveen sitten koputettiin. Minna sitten nousi ylös ja ovea avaamaan. Ovelta oltiin jo hetki koputeltu ja pyydetty avaamaan. No ovi avattiin ja sielä oli meidän hotellin pomo. Totesi meille, että ei ovea saa tähän aikaan avata enää vaan pitää katsoa ikkunasta ensin kuka siellä on! Hotellilla oli tosiaan menossa workshop, joten illallista oli tarjolla samalla myös meille asti. Eihän me voitu sitten kieltäytyä, vaan mentiin syömään. Ruokana oli perinteisesti matokea, riisiä, lihaa, spagettia yms sellaista mitä me ei normaalisti tuohon aikaan enää syötäisi. Otettiin sitten pienet annokset ja yritettiin kaikki jaksaa syödä :D!

Tällääset annokset saatiin, sitte eteen vielä tosiaan yhdeksältä illalla !

Tiistaina kello soi aamulla samaan aikaan kuin maanantainakin. Suuntana oli jälleen sairaala ja lastenosasto. Tiistaina meitä osastolla ohjasi yksi opiskelijoista, nimeltään John. John opetti meille miten valmistetaan maidon korviketta lapsille ja miten kirjataan ylös ketkä ovat jo aamun annoksen saaneet. Täälä lääkärit määräävät lapsille maidon korvikkeen ja sitä annetaan aina tietty määrä esim. 400 ml kolmentunnin välein. Valmistettiin myös suolaliuosta lapsille valmiiksi, että äidit saavat sitä heille antaa. Päästiin myös jakamaan lääkkeitä Johnin kanssa päivän lopulla. Lääkkeen jako täälä oli kyllä mielenkiintoista puuhaa. Purkkeja on niin monenlaisia, eri kokoisia ja eri näköisiä. Aluksi ei tiennyt oikein mistä lääkkeestä aina puhutaan, mutta kyllä niitä lopuksi oppi vähän jo tietämään. Opittiin myös mitä tarkoittaa TDS ja BD. TDS tarkoitti, että lääkettä tulee ottaa kolme kertaa päivässä. BD puolestaan tarkotti, että lääkettä tulee otta kaksi kertaa päivässä.

Tiistaina illalla vietettiin aikaa hotellilla. Workshop oli loppumassa, joten hotellilla järjestettiin illalla pienet juhlat. Meidät oltiin kutsuttu illalliselle ja mukaan myös juhliin illallisen jälkeen. Ruokaa oli tunnetusti taas hyvin paljon tarjolla ja juomastakaan ei ollut pulaa. Paikalla oli oma dj, joka soitti kunnon afrikkalaista musiikkia ja vähän jopa meidänkin tuntemia kappaleita. Pelättiin Lindan kanssa, että koska paikalliset tulevat hakemaan meitä tanssimaan kanssaan. No kyllähän ne sitten tulivatkin hakemaan :D. Tanssittiin melko monta kappaletta ja meno oli taas kuin elokuvassa olisi elänyt! Loppuun asti ei kuitenkaan oltu, koska aamulla oli aikainen herätys.

Täs kuvaa meidän ihan ekoista juhlista Afrikas!

Tänään oli herätys taas samaan aikaan kuten tavallista! Tänään suuntana oli paikallinen orpokoti missä käytiinkin jo viime viikolla vierailulla :). Aamu ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta se nyt ei enää yllätä täälä kun suunnitelmat muuttuvat niin monta kertaa :D. Aluksi meidän piti ottaa boda alle ja mennä sen kyydissä orpokodille. No aamulla kuitenkin tuli vettä aivan kaatamalla, joten bodat eivät silloin liiku mihinkään suuntaan. Toki sateella täälä ei tunnu muutenkaan mikään asia etenevän :D. Odoteltiin sitten sateen loppumista, että oltaisiin menty bodalla, mutta saatiin sitten hotellin kautta kuski. Kuskina meillä toimi Patric. Varmasti oli muuten ensimmäinen manuaali vaihteinen auto mikä täälä ollaan nähty! Lopulta kuitenkin päästiin turvallisesti perille orpokodille :)! Oli mukava nähdä tuttuja lapsia ja hoitajia! Kädet oli täynnä töitä koko päivän ajan, eikä kerinnyt edes kelloa katsomaan :D. Saatiin syöttää vauvoja, vaihtaa vaippoja ja leikkiä lasten kanssa. Paikalla kävi myös orpokodin perustaja Tanskalainen nainen nimeltään Ruth. Hänellä oli mukanaan kaksi perhettä amerikasta, jotka ovat adoptoimassa lapsia orpokodilta. Lapsia orpokodilla on paljon ja välillä oli tosiaan syli täynnä pieniä lapsia. 

Tultiin hotellille takaisin joskus neljän aikaan. Sähkökatkos oli päällä kun tultiin takaisin. Sähköt onneksi kuitenkin palasi ja saatiin keitettyä nuudelia! Illalla David tuli meitä vielä moikkaamaan, kun hän lähtee huomenna sitten Kampalaan pääsiäisen viettoon. Juteltiin varmaan tunnin verran ja syötiin samalla Lindan kanssa illallinen.

Meidän rakas vedenkeitin millä saadaan aikaan nuudelit! Vähä pitää kyllä laittaa tuolia alle, että ylettyy johto seinään :).

Huomenna suunnataan jälleen orpokodille ja perjantaina olisikin vapaapäivä. Toki suunnitelmiin tuli muutos, jos sattuu olemaan hyvä sää pääsemme vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa viemään orpokodin lapsia uimaan :)!

Kiitos ja kuitti taas tältä illalta !