Day 4 was full of new experiences!

Heippa taas kaikille :)!

Tämä päivä on menny kyllä niin nopeeta ohitse. Paljon uusia kokemuksia rikkaampana tätä postausta saamme kirjoittaa. 

Päivän ohjelmassa meillä oli aamusta heti meno äitiysosastolle jakamaan Suomesta mukanamme tuomia vauvojen vaatteita. Äitiysosastolla oli kaksi eri osastoa sektiolla- ja normaalisti syntyneille vauvoille ja heidän äideilleen. Huoneet olivat melko pieniä, sänkypaikkoja oli ehkä n. 15-20, mutta naisia paikalla oli tuplasti sänkypaikkoja enemmän. Epäselväksi meille kuitenkin jäi, että olivatko kaikki tuoreita äitejä vai heidän tuttujaan tai perhettään. 

Paketteja jakaessamme äidit muodostivat pitkän jonon ja pakkaukset loppuivat jo melkein kesken, kun äitejä oli niin paljon. Oli suuri ilo päästä jakamaan iloa tuoreille äideille ja vauvoille. Äideistä huomasi miten paljon arvoa he paketeille antoivat ja kuinka onnellisia he niistä olivat.

Äidit jonottivat vuoroaan saadakseen paketin :).

Tämä nainen halasi opettajaamme Terhiä hyvin pitkän aikaa ja kuiskasi jotain hänen korvaansa lugandaksi, päättelimme, että olisiko hän sanonut mahdollisesti kiitoksia ja rukouksia.

Kyllä siinä itsellä kyyneleet nousivat silmiin, kun oikeasti ymmärsi miten tärkeää tämä äideille oli ja senkin takia kun oikeasti pääsimme itse tuomaan tätä iloa heille. 

Pakkauksien jakamisen jälkeen menimme vielä kiertämään sektiolla syntyneiden ja normaalisti syntyneiden lasten osastolle. Pääsimme myös käymään keskolassa. Toki keskola täälä oli hyvin erilainen kuin suomessa. Keskoskaappeja tästä huoneesta kuitenkaan ei löytynyt ollenkaan. Keskoskaappien tilalla oli pöytä minkä yläpuolella oli hehkulampun tyyliset valot ja tätä pöytää+lamppuja kutsuttiin valohoitopöydäksi. Valohoitopöytien lisäksi keskolasta löytyi pieniä sänkyjä missä monien peittojen alla oli näitä keskosena syntyneitä vauvoja. Aluksi ei edes ymmärtänyt, että noitten peittojen alla on oikeasti vauvoja. Monet vauvat olivat todella pieniä ja selvästi keskosia. Yksi vauva kuitenkin oli melko iso kokoinen ja oli kuitenkin keskolassa. Opettajamme epäili, että olisiko tämä ollut sokerivauva ja tämän takia hän olisi keskolassa. 

Keskolassa oli myös yksi nuori 22-vuotias nainen, joka oli juuri saanut ensimmäisen lapsensa ja hänestä näki miten ylpeä hän uudesta pienokaisestaan oli. Hän halusi kovasti esitellä lapsen meille ja pyysi meitä vielä katsomaan lastaan.

Keskolan jälkeen siirryimme käytävän toisella puolella sijaitsevaan huoneeseen, joka toimi synnytyssalina. Synnytyssalissa oli samanlainen valohoitopöytä kuin keskolan puolella ja pöydän päällä näkyi kaksi vauvaa. Vauvat osoittautuivat juuri hiljattain syntyneiksi kaksosiksi. Saimme myös napata parit kuvat kaksosista.

Minna rupesi miettimään synnytyssalista lähtiessä, että olisikohan mitenkään mahdollista jäädä katsomaan yhtä synnytystä. No asiaa kysyttiin ja henkilökunnalle asia oli ok. Synnytyksiä ei ollut vielä alkamassa joten lähdimme saattamaan Terhiä leikkausosastolle. Terhi pääsi tutustumaan paikallisiin leikkaussaleihin ja pääsi olemaan myös osallisena parissa sektiossa. Kun Terhi oli päässyt leikkausosastolle lähti Minna takaisin synnärin puolelle ja Linda suuntasi kohti paikallista hoitajakoulua.

Synnytyksen näkeminen oli kyllä ehdottomasti tähänastisen elämäni yksi mielenkiintoisimmista, avartavimmista ja erikoisemmista kokemuksista. Synnytys sinällään oli täällä naisille hyvin helpon näköistä, mutta kivunlievitystä ennen synnytystä en nähnyt naisille annettavan. Täällä paikallisessa sairaalassa syntyy kuulemma n. 30 lasta päivässä ja sektiolla n. 10. Olin synnytyssalissa noin tunnin verran jonka aikana pääsin todistamaan kaksi syntymää. Napanuoran katkaisuun on täälä päin aivan omat menetelmät. Napanuora sidotaan ensin kolmella ns. kumilenkillä ja katkaistaan sitomisen jälkeen partaterällä. Naiset nousivat vuoteelta hyvin nopeasti lapsen syntymän jälkeen ja siirtyivät osastolle uuden vauvansa kanssa. Vaihtuvuus oli siis kovaa, vauva syntyi jonka jälkeen melkein samantien äiti ja vauva siirtyivät osastolle ja samaan aikaan vuode siivottiin sekä seuraavaa synnyttävää äitiä tuotiin jo paikalle.

Tässä kuva yhdestä ihanuudesta, jonka syntymää pääsin tänään tosiaan todistamaan :)

Synnärillä olisin varmasti saanut olla vaikka koko päivän ajan jos olisi vain halunnut. Sillä työntekijät eivät olisi päästäneet millään lähtemään.

Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko lähteä jatkamaan matkaa sillä kello läheni jo ruoka-aikaa. Kävelin äitiysosastolta koululle ja pääsin kertomaan Lindalle jo kokemuksestani synnärillä. Terhikin selviytyi leikkausosastolta koululle ja päätettiin lähteä käymään kaupungilla leipomossa.  Ennen lähtöä Terhi kuitenki kertoi meille mielenkiintoosesta hetkestä mikä oli tullu vastaan leikkausosastolta lähtiessä. Terhi oli ollu vaihtamas omia vaatteita takasi ylle niin oli huomannut sitten siinä maassa pahvilaatikon. No oli ajatellut, että sielä on varmasti jotain hoitotarvikkeita, mutta eihän sielä niitä ollut. Hoitotarvikkeiden sijaan laatikosta pilkotti elävä kana! Varmaan oli joku tuonut osastolle kanan kiitokseksi hoitajille hyvästä hoidosta. 

Tässä Terhi ja tämä kuuluisa kana:

Leipomoon päästiin koulun bussilla ja David koulun atk-tukihenkilö lähti meidän kanssamme sielä käymään. Matkalla leipomoon David otti meille vielä paikalliselta myyjältä grillattua maissia, mikä osoittautui erittäin hyväksi.

Leipomo oli siisti ja leivokset hirveän isoja, sekä halpoja. Ostimme vähän suolaista ja makeaa koska meinasimme, että siinä olisi päivän lounaamme. No eihän se syöminen siihen sitten tietenkään jäänyt. Kun koululle päästiin takaisin Olivia yksi koulun opettajistamme ilmoitti, että meille on lounas tunnin päästä valmiina. 

Lounasta odotellessa lähdimme Olivian saattelemana kiertämään koulun rakennuksia ja hän esitteli meille laboraatio luokkia ja näytti mitä välineitä heiltä löytyy. Pääsimme katsomaan myös yhtä tuntia missä oli juuri meneillään vuodepesujen harjoittelu. Juuri samallalailla se näytti menevän, kun mitä meille on Suomessa opetettu. 

 Alla kuva yhdestä laboraatio luokasta.

Tutustumiskierroksen lopulla Olivia huikkasi yhdelle opiskelijalle, että näyttäisi meille vielä opiskelijoiden asuntolat. Tyttö otti meidät mukaansa ja kävelimme pieniä polkuja pitkin asuntoloille joita oli vissiinkin n.7 rakennusta. Pojille oli omat rakennukset ja tytöille omat. Grace vei meidät hänen omaan huoneeseensa jonka hän jakoi toisen tytön kanssa. Huoneessa oli myös kaksi muuta tyttöä ja jäimme heidän kanssaan juttelemaan pitkäksi toviksi. Asiaa löytyi mm. tietenkin pojista, koulusta, perheestä, suomesta, ugandasta ja kaikesta mahdollisesta.

Oli ihanaa päästä tutustumaan myös paikallisiin oppilaisiin ja oppia myös heiltä millaista on opiskella ugandassa hoitajaksi. Heitä myös kiinnosti hirveästi millaista meidän koulumme on suomessa. Tuli myös keskusteltua siitä mitä mieltä meidän vanhemmat suomessa ja mitä heidän vanhemmat täälä olisivat mieltä jos tulisimme raskaaksi näin nuorena?. Tytöt kertoivat, että täällä lentäisi luultavasti ulos sekä koulusta, että kotoa..

Tässä kuva tyttöjen kanssa heidän huoneessaan!

Tyttöjen tapaamisen jälkeen pääsimme Lindan kanssa pitämään esitystä suomesta täydelle luokalliselle oppilaita. Esitys itsessään kesti vain n. 30 minuuttia, mutta venähti kuitenkin parituntiseksi oppilaiden monien kysymysten vuoksi. Oli mukava päästä kertomaan suomesta täälä ja meidän vuoromme jälkeen saimme kuulla myös samankaltaisia tietoja ugandasta :). 

 Sielä me suomalaaset luennoimas !

Esitelmöinnin jälkeen lähdettiin Lindan kans hotellille. Koululla vielä Olivian kanssa sovittiin, että hän tulee hotellilla käymään parturin kanssa niin laitetaan Minnalle letit päähän. No päästiin hotellille sitten koululta ja hetki saatiin rauhoittua kunnes Olivia parturin kanssa saapui. Parturi vähän kattoo mun hiuksia ja kysy, että minkälaista ja mitä väriä haluais. Ruskealla päätettiin mennä ja sovittiin siinä sitten aika, että huomenna kolmelta ja vähän jo maksua etukäteen, että saa homma tarvittavat tarvikkeet.

Illemmalla vielä lähdettiin käymään kävellen läheisessä kaupassa, hakemas vedenkeitin, vettä ja vähä ruokaa tarpeen varalle. Matkalla kauppaan törmättiin näihin ihaniin poikiin, joista yhteen oltiin taidettu törmätä jo ennemmin. Pojat nauroi aivan kippuras kun otettiin kuvat ja näytettiin niitä heille. 

Matkalla kauppaan nähtiin myös puussa paaljon linnunpesiä ja noita suuria ja kauhean näköösiä lintuja!

Ja näitä isoja lintujahan täälä piisaa!

Koululla lounasta syödessä päästiin maistamaan uutta limua. Oli melko mielenkiintoista tämä kyseinen stoney tangawizi mikä oli tosiaankin inkiväärilimsaa. Hyvän makuusta, mutta vähän poltteli jälkimaku kurkkua !

Tällästä tänään, huomenna olisi luvassa ala-asteella ja orpokodilla käynti, lettien laitto, ulos syömään meno ja pakkailua torstaista safarille lähtöä varten!

Kuoppamäki ja Syrjälä kuittavaat! Hyvää yötä!